TAMKin TOKASA-hankkeen projektipäällikkönä, Nursing-koulutuksen tutkintovastaavana ja tiiminvetäjänä minulla on ollut ilo olla mukana seuraamassa englanninkielisen koulutuksen painopisteen siirtymistä yhä enemmän kaksikieliseksi koulutukseksi jo kahden aloittaneen TOKASA-ryhmämme opintojen myötä. TOKASA-koulutusmallissa keskeisessä roolissa, toki substanssiopintojen lisäksi, on opintojen kohdekielen (meidän tapauksessamme suomen kielen) opiskelu ja oppiminen. Toukokuisessa webinaarissa keskustelimme TAMKin kokeneiden suomen kielen lehtoreiden Ella Hakalan ja Terhi Tapanisen kanssa TOKASA-koulutusmallin keskeisten sisältöjen ja suositusten soveltamisesta eri koulutusaloille – erityisesti suomen kielen opintojen ja opetukseen integroitavan kielen oppimisen näkökulmasta.
Meidän mielestämme koulutuksen markkinoinnissa olisi hyvä tuoda hakijoille riittävän selkeästi esille koulutuksen kaksikielisyyttä ja kohdekielen (TAMKissa suomen kieli) integrointia substanssiopintoihin koulutuksen alusta lähtien. Hakijan olisi tärkeää olla motivoitunut ja innostunut oppimaan uuden ammatin lisäksi opiskelumaan kieli, jotta hänellä olisi paremmat mahdollisuudet suorittaa niin opintoihin kuuluvat harjoittelut Suomessa kuin myös työllistyä Suomessa. Kaksikieliseen koulutukseen tulisi hakeutua ensisijaisesti niiden, jotka hyötyvät kielen opiskelusta. Äidinkielenään tai muuten hyvin sujuvaa suomen kieltä osaavien olisi toivottavaa hakeutua suomenkieliseen koulutukseen.
Keskustelimme myös kielitaidon arvioinnista ja erilaisista opiskelijoiden kielipoluista. Ideaalitilanteessa opetuksen suunnittelun ja järjestämisen näkökulmasta ryhmän olisi hyvä olla kielellisesti homogeeninen, eli kielitaitotaso ja kieliosaaminen olisi hyvin samanlaista. Näin kuitenkaan harvoin on. Koulutukseen voi hakeutua kohdekieltä eritasoisesti osaavia, sekä niitä, jotka aloittavat niin sanotulta nollatasolta. Kieliosaamisen kartoittaminen tai arviointi on hyvä tehdä opintojen alussa, jotta opiskelijat voidaan mahdollisuuksien mukaan jakaa pienryhmiin kielitaidon perusteella. Erittäin toivottavaa olisi, että vaikka opiskelijalla olisi jo aikaisempia korkeakoulutasoisia kieliopintoja, hän ei suoraan hakisi hyväksilukua niillä, vaan hän opiskelisi vaativamman tason kieliopintoja. TOKASA-koulutusmallissa suomen kielen opintoja on 20–23 opintopistettä. Kävimme keskustelua siitä, onko tämä sopiva tai riittävä määrä. Kielen oppiminen on kuitenkin yksilöllistä eikä se tapahdu vain koulussa, vaan opiskelijan tulee panostaa siihen myös vapaa-ajallaan. Tämän vuoksi sopivan opintopistemäärän arviointi onkin vaikeaa. Opiskelijat hyötyvät suomen perustason opintojen jälkeen ammatillisen suomen kielen opinnoista, kuten TOKASA-opiskelijoiden opetussuunnitelmassa on. Tämän lisäksi on tärkeää muistaa suomen kielen integrointi kaikkiin substanssiopintoihin. Olisi hienoa, jos substanssiopettaja ja S2-opettaja voisivat yhdessä suunnitella ja toteuttaa kielen oppimiseen liittyviä osuuksia myös substanssiopintoihin. Tämä koulutusmalli on vaativa myös opettajille, koska heidän tulee hallita sekä kaksikielisyys että ottaa kieli- ja kulttuuritietoisuus huomioon jokapäiväisessä opetuksessa.
Lopuksi keskustelimme vielä ammattitaitoa edistävän harjoittelun roolista koulutuksessa, työelämäyhteistyön mahdollisuuksista ja hyvistä käytänteistä. Koska TOKASA-koulutusta järjestetään sekä TAMKissa että Metropoliassa, harjoittelut etenevät hieman eri tahdissa opetussuunnitelmista riippuen. Lisäksi harjoitteluiden ohjauskäytänteet ovat hieman erilaiset. Kuitenkin molemmissa ammattikorkeakouluissa työelämäyhteistyötä ja työelämässä tapahtuvaa kielenoppista pidetään suuressa arvossa. Harjoittelupaikoilla ohjaajilta on jonkin verran tullut kysymyksiä siitä, miten harjoittelu arvioidaan, jos opiskelijan kieliosaaminen ei ole riittävää esimerkiksi itsenäiseen työskentelyyn, dokumentointiin tai yhteistyöhön muiden ammattiryhmien kanssa. TOKASA-koulutusmallissa halutaan painottaa hyvän ennakkotiedottamisen, selkeiden ja konkreettisten henkilökohtaisten osaamistavoitteiden yhdessä suunnittelemisen ja yhteisen kielisopimuksen käytön tärkeyttä. Näillä on iso merkitys, jotta harjoittelusta tulee mahdollisimman onnistunut. Vastuuhenkilö tai opettaja sekä opiskelija voivat olla hyvissä ajoin yhteydessä tulevaan harjoittelupaikkaan ja lähettää lisätietoja opinnoista, kielen osaamisesta ja oppimisesta sekä harjoitteluun liittyvistä tavoitteista. Harjoittelun alussa ja koko harjoittelun ajan on tärkeää tarjota apua ja tukea harjoittelun ohjaajille ja opiskelijalle. Opettajan osallisuus harjoittelussa koetaan hyvin tärkeäksi, koska opettaja voi toimia juuri kieli- ja kulttuuritietoisuuteen kannustajana ja myötävaikuttajana.
TAMKin ja Metropolian TOKASA-koulutusten suunnitteluun ja toteuttamiseen on ehtinyt osallistua jo suuri joukko kieli- ja kulttuuritietoisia opettajia. Työelämässä on myös hyvin paljon ohjaajia, jotka tekevät työtään kieli- ja kulttuuritietoisesti, opiskelijoiden kaksikielisyyden huomioiden ja suomen kielen oppimista tukien. Ennen kesälomaa haluankin omasta puolestani lähettää suuret kiitokset kaikille yhteistyötahoille ja toivottaa erittäin mukavaa kesää!
Blogitekstin kirjoittaja on Sanna Laiho, TOKASA-hankkeen projektipäällikkö Tampereen ammattikorkeakoulusta, Nursing-koulutuksen tutkintovastaava ja hoitotyön lehtori
