Marraskuussa TOKASA-hankkeen webinaarin teemana oli kulttuuri- ja kielitietoisuus hoitotyön opetuksessa. 15.11. pidetty webinaari oli suunnattu korkeakoulujen hoitotyön opettajille, ja heistä useimmat olivatkin päässeet mukaan seuraamaan webinaarin monipuolista antia.
Vuoden 2022 alussa TAMKissa hankkeen projektipäällikkönä aloittanut Sanna Laiho ja Metropoliassa hankkeen projektipäällikkönä työskentelevä Päivi Rimpioja aloittivat kertomalla TOKASA-hankkeen kuulumisia. Hankkeessa on edetty pääsykokeiden kautta opiskelijavalintaan, runsaasta hakijamäärästä Metropoliaan valittiin 28 opiskelijaa ja TAMKiin 14 opiskelijaa. Opiskelijat tulevat eri kulttuureista, joten Laiho ja Rimpioja muistuttivatkin, että kieli- ja kulttuuritietoisuus on koko TOKASA-hankkeen läpäisevä teema. Opetussuunnitelmaan on sisällytetty suomen kieltä 20–23 opintopistettä, lisäksi kieltä opitaan hoitotyön opintojaksoihin integroituna.
Kulttuuritietoisuus ja kulttuurinen kompetenssi
Kieli ja kulttuuri liittyvät toisiinsa erottamattomasti. Maahanmuuttajataustaisen opiskelijan on opittava hoitolan kielen lisäksi suomalainen hoitokulttuuri, joka voi monelta osin poiketa opiskelijan omasta kulttuurista. Webinaarissa kuultiinkin Metropolian lehtori, tohtorikoulutettava Hanna Repo Jamalin alustus Kulttuuritietoisuus ja kulttuurinen kompetenssi, joka avasi ansiokkaasti tätä tematiikkaa. On tärkeää muistaa, että jokainen meistä kuuluu useisiin eri kulttuureihin. Kulttuurin ja sen merkityksen yksilön elämälle voi määritellä vain henkilö itse ja ammattilaisen on tärkeää oppia kartoittamaan toisen kulttuurisia tarpeita, mikä on myös osa sairaanhoitajan kulttuurista kompetenssia. Kulttuurisen kompetenssin kehittyminen alkaa oman kulttuuritaustan ja etnosentrismin tiedostamisesta ja niiden vaikutusten pohtimisesta suhteessa omaan ajatteluun ja toimintaan. Kun on ensin itse tietoinen oman kulttuurinsa vaikutuksista, kykenee paremmin ottamaan muut kulttuurit huomioon.
Repo Jamalin väitöskirjassa on tutkittu valmistuvien sairaanhoitajien kulttuurista kompetenssia ja etnisiä asenteita. Tutkimuksessa on todettu kulttuurisen kompetenssin olevan heikohkolla tasolla, vaikka suurin osa opiskelijoista saa opintojensa aikana koulutusta tästä aihepiiristä. Säännöllinen muiden kulttuurien kohtaaminen, vieraiden kielten osaaminen ja vaihto-opiskelu ovat yhteydessä parempaan kulttuuriseen kompetenssiin samoin kuin maahanmuuttajatausta. Tämän vuoksi ammattikorkeakoulujen olisi tärkeää tarjota aktiivisesti kotikansainvälistymisen mahdollisuuksia kaikille opiskelijoille. Saattamalla suomenkielisten ja englanninkielisten koulutusohjelmien opiskelijoita yhteen voidaan myös edistää maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden hyvinvointia, integraatiota ja kielten oppimista. Repo Jamal kannustaa kaikki opettajia pohtimaan, miten korkeakouluyhteisö voisi käytännössä kehittää tällaista toimintaa, josta kaikki osapuolet hyötyvät.
Kieli opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa
Hankkeen suomen kielen opettajatiimi, Metropolian Anna-Riikka Rasa ja TAMKin Mari Touronen sekä Päivi Suominen-Tontti, kertoi ajatuksiaan kielitietoisesta hoitotyön opetuksesta sekä esimerkkejä suomen kielen integroinnista hoitotyön opintojaksoihin. He muistuttivat, että jokainen opettaja on myös oman alansa kielen opettaja, sillä opettaja tuntee parhaiten oman alansa käsitteet, termit ja kielelliset käytänteet. Monikielisyys on suotavaa, esimerkiksi jos opiskelija haluaa kääntää termejä omalle äidinkielelleen tai vaikkapa englanniksi, se auttaa opiskelijaa ymmärtämään käsitteitä syvemmin. Toisaalta taas vaatimatonkin suomen kielen käyttö englannin rinnalla auttaa opiskelijoita omaksumaan suomen kielen sanoja ja käsitteitä. Suomen kielen opettajat haastoivatkin jokaisen opettajan miettimään, mitä vieraita kieliä osaa, mitä tarkoittaa kielen osaaminen ja miten on itse oppinut vieraita kieliä. Omaa kielenoppimisprosessiaan havainnoimalla voi löytää toimivia tapoja huomioida kieltä omassa opetuksessaan.
Opetusmenetelmistä toimivia ovat vuorovaikutteiset toimintatavat, kuten pienryhmä- ja parityöskentely sekä opetuskeskustelut, koska kieli opitaan ennen kaikkea sosiaalisissa tilanteissa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Keskeisenä sanomana suomen kielen opettajat painottivat, että kielitietoisuus ei oikeastaan vaadi opettajilta mitään uutta: vain halun kohdata opiskelija ja saada aikaiseksi toimivaa vuorovaikutusta. Apuna toimivan vuorovaikutuksen luomiseen ovat esimerkiksi erilaiset tavat varmistaa ymmärrystä, selkokieli sekä kuvien ja videoiden käyttö tukena opetuksessa.
Jokainen opiskelija on yksilöllinen oppija niin substanssin kuin kielenkin suhteen, joten myös eriyttäminen voi olla toimiva keino oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Kielitietoisuus toteutuu, jos opettaja pitää mielessä yksilöllisen oppimisen, toisilta oppimisen ja toisten kanssa oppimisen.
“Se on se kieli”
Hoitotyön opettaja Johanna Kangaspunta on perehtynyt haasteisiin, joita eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevat opiskelijat opinnoissaan kohtaavat. Kangaspunta toi puheenvuorossaan ”Se on se kieli. Maahanmuuttajataustaisten hoitotyön opiskelijoiden oppimisesta” esiin, että maahanmuuttajataustaisella hoitotyön opiskelijalla voi olla runsaasti kieleen liittyviä haasteita. Tiedon käsitteleminen, kääntäminen, oppikirjojen ja tenttien tekstin sekä luentojen ymmärtäminen sekä akateemiseen kirjoittaminen vie paljon aikaa. Kieli vaikeuttaa ilmaisua ja vuorovaikutusta oppilaitoksessa ja kliinisessä harjoittelussa. Se voi aiheuttaa häpeän tunnetta, torjutuksi tulemisen pelkoa, itsevarmuuden vähentymistä ja eristäytyneisyyttä.
Maahanmuuttajataustaisella hoitotyön opiskelijalla voi myös olla perheyhteisössään erilaisia rooleja ja vastuita, toisaalta hän voi olla erossa läheisistään ja nämä voivat vaikuttaa opiskelijan yleiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen.
Opiskelijalta vaaditaan sitoutuneisuutta ja motivaatiota. Hän voi itse edistää omaa oppimistaan varaamalla riittävästi aikaa opiskeluun, käyttämällä erilaisia muistiinpanotekniikoita ja visuaalisia apukeinoja uusien käsitteiden ymmärtämiseen. Myös tasapaino opiskelun ja muun elämän välillä, yhdessä oppiminen, opiskelutovereiden tukeminen ja vuorovaikutus muiden kanssa yleensä ovat tärkeitä.
Hyvä kielitaito mahdollistaa hyvän vuorovaikutuksen ja karttuu erityisesti harjoittelussa. Oppilaitos ja opettaja voivat tukea opiskelijan oppimista ja kielitaidon vahvistumista esim. varmistamalla opiskelijan ymmärtämisen, rohkaisemalla opiskelijaa osallistumaan vuorovaikutustilanteisiin ja käyttämällä monipuolisia opetusmenetelmiä.
Kliinisessä harjoittelussa yksikön opiskelijamyönteinen ilmapiiri ja kulttuurinen kompetenssi edistävät maahanmuuttajataustaisen hoitotyön opiskelijan oppimista. Opiskelijalle voi olla hyödyksi myös mahdollisuus käyttää englantia harjoittelussa.
Blogitekstin kirjoittivat Mari Touronen, Hanna Repo-Jamal ja Johanna Kangaspunta.
