Language Focused on-campus training prepares students for working life 

17.10.2024

An educational setting where language learning and professional skills development are integrated throughout higher education helps ensure that students are not only highly skilled but also have the functional language knowledge necessary to enter the workforce smoothly and integrate effectively into the workplace.  In the Finnish Healthcare setting, international/TOKASA students not only have to communicate with their clinical instructors, but they must interact and communicate with patients during their clinical practices as well. 

During these placements, Finnish language becomes the primary language of instruction. Although students understand theoretical concepts, learning practical clinical skills require effective communication in Finnish.  However, the pace of language learning is individualized and varies among students with listening, speaking, writing, and reading, developing at different rates for different learners.  

Language Focused On-Campus training  

Keeping these aspects in mind and students’ varied learning styles, Language Focused On-Campus training (LFCT) was conceptualized in Metropolia University of Applied Sciences in 2024 for students who had diverse levels of Finnish language. Both substance and language teachers created simulated healthcare environments including; in- and out-patient units, emergency units and specialized areas such as; Gastrointestinal, cardiothoracic, and surgical units. On-campus training required creativity from teachers, who played different professional roles (head nurse, doctor, patient etc.) during different simulations. Language and substance teachers worked closely to create various experiential learning scenarios, such as clinical environment escape rooms, creating an engaging and interactive learning environment for all students.  

Real healthcare settings were simulated together with the help of different third parties including patient organizations, public and private hospitals, and specialized clinics. Students practiced their clinical skills on ”volunteer patients” provided by the patient organizations. The students conducted basic health checkups and took non-invasive tests such as EKGs from the patients in Finnish, allowing them to also practice their language skills in a real-world setting. During “patient” visits, both the substance and Finnish language teachers were present and provided guidance to the students. Along with language, visits to the hospitals and clinics allowed the students to see Finnish work culture in action and gave the students a low-threshold introduction to the field-based clinical placement.  

During the on-campus training many students showed improvements in their language skills but also in their confidence to use Finnish in different patient-care situations. Students practiced giving and receiving reports in Finnish as well as consulting other healthcare professionals and communicating across an interdisciplinary team, ensuring safer continuity of care. After the training, some students reported that the training helped them use the language more fluently, with one student even advancing from A2 to B1 level. The training also improved the students’ clinical skills, increasing their confidence as future nurses. 

Challenges, improvements and the next steps for language-focused on-campus training 

Whilst overall the language-focused on-campus training received positive feedback, there were some challenges that arose. The training faced challenges especially in arranging activities, simulating different clinical scenarios and accommodating the varying Finnish language proficiency levels of students.  

Arranging and scheduling activities, most of which relied on third-party cooperations, such as opetuspotilaat (volunteer patients) and opintokäynnit (study visits) was challenging. Each of these external activities needed to be scheduled individually, and then pieced together to create a cohesive timetable that worked for all parties involved. Moving on, pre-scheduling coordination meetings with partners before the semester begins can help align availability and address constraints early.  

Simulating different clinical scenarios required additional effort from the teachers to ensure sufficient training scenarios for all. This required adjustments to the patient cases to make them more generalized and suitable for all. To address this difficulty, patient cases can be developed at varying levels of complexity, tailored to the students’ clinical experience. Beginner scenarios can focus on basic patient assessment and care, while advanced cases can involve complex decision-making and critical thinking. Additionally, collaboration among teachers from different specializations can help create simulations that include aspects of various clinical sites, providing a broader perspective while keeping cases relevant for all students. The varying levels of language amongst the students required teachers to plan individual goals for each student. This remains part of language learning but preparing for this is recommended.  

Overall, LFCT creates a new opportunity for students who are still learning the language to practice their clinical skills and improve their confidence of Finnish language use, preparing them for future clinical practices in the hospitals and health care centers. With LFCT, Metropolia ensures that their students are prepared for real-world situations and feel more ready to enter working life in Finland. 

As we continue with language-focused on-campus training, we would like to thank our collaborators who helped in our first ever TOKASA language focused on campus training module; NephroCare Dialysis centre, HUS Siltasairaala, Redcross Finland, Espoo Hospital, Aalto University Neuroimaging Department, Pihlajalinna Lääkärikeskus, students from Helsingin Suomalainen yhteiskoulu, retired language teachers and last but not the least our volunteers from Finnish patient organizations .   

This blog has been written by Linda Dinda & Sumera Sheikh, Lecturers of TOKASA program, Metropolia University of Applied Sciences

TAMK:in projektipäällikön ja S2-lehtoreiden mietteitä suomen kielen oppimisesta ja suomen kielen integroinnista osana TOKASA-opintoja

7.6.2024

TAMKin TOKASA-hankkeen projektipäällikkönä, Nursing-koulutuksen tutkintovastaavana ja tiiminvetäjänä minulla on ollut ilo olla mukana seuraamassa englanninkielisen koulutuksen painopisteen siirtymistä yhä enemmän kaksikieliseksi koulutukseksi jo kahden aloittaneen TOKASA-ryhmämme opintojen myötä. TOKASA-koulutusmallissa keskeisessä roolissa, toki substanssiopintojen lisäksi, on opintojen kohdekielen (meidän tapauksessamme suomen kielen) opiskelu ja oppiminen. Toukokuisessa webinaarissa keskustelimme TAMKin kokeneiden suomen kielen lehtoreiden Ella Hakalan ja Terhi Tapanisen kanssa TOKASA-koulutusmallin keskeisten sisältöjen ja suositusten soveltamisesta eri koulutusaloille – erityisesti suomen kielen opintojen ja opetukseen integroitavan kielen oppimisen näkökulmasta.

Meidän mielestämme koulutuksen markkinoinnissa olisi hyvä tuoda hakijoille riittävän selkeästi esille koulutuksen kaksikielisyyttä ja kohdekielen (TAMKissa suomen kieli) integrointia substanssiopintoihin koulutuksen alusta lähtien. Hakijan olisi tärkeää olla motivoitunut ja innostunut oppimaan uuden ammatin lisäksi opiskelumaan kieli, jotta hänellä olisi paremmat mahdollisuudet suorittaa niin opintoihin kuuluvat harjoittelut Suomessa kuin myös työllistyä Suomessa. Kaksikieliseen koulutukseen tulisi hakeutua ensisijaisesti niiden, jotka hyötyvät kielen opiskelusta. Äidinkielenään tai muuten hyvin sujuvaa suomen kieltä osaavien olisi toivottavaa hakeutua suomenkieliseen koulutukseen.

Keskustelimme myös kielitaidon arvioinnista ja erilaisista opiskelijoiden kielipoluista. Ideaalitilanteessa opetuksen suunnittelun ja järjestämisen näkökulmasta ryhmän olisi hyvä olla kielellisesti homogeeninen, eli kielitaitotaso ja kieliosaaminen olisi hyvin samanlaista. Näin kuitenkaan harvoin on. Koulutukseen voi hakeutua kohdekieltä eritasoisesti osaavia, sekä niitä, jotka aloittavat niin sanotulta nollatasolta. Kieliosaamisen kartoittaminen tai arviointi on hyvä tehdä opintojen alussa, jotta opiskelijat voidaan mahdollisuuksien mukaan jakaa pienryhmiin kielitaidon perusteella. Erittäin toivottavaa olisi, että vaikka opiskelijalla olisi jo aikaisempia korkeakoulutasoisia kieliopintoja, hän ei suoraan hakisi hyväksilukua niillä, vaan hän opiskelisi vaativamman tason kieliopintoja. TOKASA-koulutusmallissa suomen kielen opintoja on 20–23 opintopistettä. Kävimme keskustelua siitä, onko tämä sopiva tai riittävä määrä. Kielen oppiminen on kuitenkin yksilöllistä eikä se tapahdu vain koulussa, vaan opiskelijan tulee panostaa siihen myös vapaa-ajallaan. Tämän vuoksi sopivan opintopistemäärän arviointi onkin vaikeaa. Opiskelijat hyötyvät suomen perustason opintojen jälkeen ammatillisen suomen kielen opinnoista, kuten TOKASA-opiskelijoiden opetussuunnitelmassa on. Tämän lisäksi on tärkeää muistaa suomen kielen integrointi kaikkiin substanssiopintoihin. Olisi hienoa, jos substanssiopettaja ja S2-opettaja voisivat yhdessä suunnitella ja toteuttaa kielen oppimiseen liittyviä osuuksia myös substanssiopintoihin. Tämä koulutusmalli on vaativa myös opettajille, koska heidän tulee hallita sekä kaksikielisyys että ottaa kieli- ja kulttuuritietoisuus huomioon jokapäiväisessä opetuksessa.

Lopuksi keskustelimme vielä ammattitaitoa edistävän harjoittelun roolista koulutuksessa, työelämäyhteistyön mahdollisuuksista ja hyvistä käytänteistä. Koska TOKASA-koulutusta järjestetään sekä TAMKissa että Metropoliassa, harjoittelut etenevät hieman eri tahdissa opetussuunnitelmista riippuen. Lisäksi harjoitteluiden ohjauskäytänteet ovat hieman erilaiset. Kuitenkin molemmissa ammattikorkeakouluissa työelämäyhteistyötä ja työelämässä tapahtuvaa kielenoppista pidetään suuressa arvossa. Harjoittelupaikoilla ohjaajilta on jonkin verran tullut kysymyksiä siitä, miten harjoittelu arvioidaan, jos opiskelijan kieliosaaminen ei ole riittävää esimerkiksi itsenäiseen työskentelyyn, dokumentointiin tai yhteistyöhön muiden ammattiryhmien kanssa. TOKASA-koulutusmallissa halutaan painottaa hyvän ennakkotiedottamisen, selkeiden ja konkreettisten henkilökohtaisten osaamistavoitteiden yhdessä suunnittelemisen ja yhteisen kielisopimuksen käytön tärkeyttä. Näillä on iso merkitys, jotta harjoittelusta tulee mahdollisimman onnistunut. Vastuuhenkilö tai opettaja sekä opiskelija voivat olla hyvissä ajoin yhteydessä tulevaan harjoittelupaikkaan ja lähettää lisätietoja opinnoista, kielen osaamisesta ja oppimisesta sekä harjoitteluun liittyvistä tavoitteista.  Harjoittelun alussa ja koko harjoittelun ajan on tärkeää tarjota apua ja tukea harjoittelun ohjaajille ja opiskelijalle. Opettajan osallisuus harjoittelussa koetaan hyvin tärkeäksi, koska opettaja voi toimia juuri kieli- ja kulttuuritietoisuuteen kannustajana ja myötävaikuttajana.

TAMKin ja Metropolian TOKASA-koulutusten suunnitteluun ja toteuttamiseen on ehtinyt osallistua jo suuri joukko kieli- ja kulttuuritietoisia opettajia. Työelämässä on myös hyvin paljon ohjaajia, jotka tekevät työtään kieli- ja kulttuuritietoisesti, opiskelijoiden kaksikielisyyden huomioiden ja suomen kielen oppimista tukien. Ennen kesälomaa haluankin omasta puolestani lähettää suuret kiitokset kaikille yhteistyötahoille ja toivottaa erittäin mukavaa kesää!

Blogitekstin kirjoittaja on Sanna Laiho, TOKASA-hankkeen projektipäällikkö Tampereen ammattikorkeakoulusta, Nursing-koulutuksen tutkintovastaava ja hoitotyön lehtori

Monikieliset ammattilaiset ovat rikkaus alalla kuin alalla 

15.5.2024

14.5. kokoonnuttiin jälleen yhteen TOKASAn webinaarin merkeissä. Teemana oli tällä kertaa toiminnallisesti kaksikielisen koulutusmallin soveltaminen eri koulutustaloilla. TOKASA-hankkeessa kehitettyä mallia on pilotoitu sairaanhoitajakoulutuksessa, mutta tarve toiminnallisesti kaksikieliselle korkeakoulutukselle on suuri myös muilla työvoimapulasta kärsivillä aloilla. TOKASA-hanke tarjoaa tukea konsultaatio- ja koulutuspalveluiden muodossa toisille korkeakouluille alasta riippumatta. Webinaariin kokoontui osallistujia yhteensä 75. He edustivat 11 eri korkeakoulua. Hoitotyön lisäksi edustettuina olivat toimintaterapia, fysioterapia, bioanalyytikka, maahanmuuttajalääkärien pätevöitymiskoulutus, sosiaalialan koulutus sekä liiketalous. Lisäksi mukana oli työelämän ja toisten hankkeiden edustajia. 

 

Toiminnallisesti kaksikielistä restonomikoulusta Kuopiossa 

Savonia-ammattikorkeakoulussa eletään jännittäviä hetkiä, sillä opiskelijavalinnat ensi syksynä alkavaan uuteen toiminnallisesti kaksikieliseen restonomikoulutukseen alkavat olla loppusuoralla. Savonia-ammattikorkeakoulun lehtorit ja asiantuntijat Mira Saari, Essi Markoff, Petra Laakso ja Mari Vartiainen kertoivat webinaarissa koulutuksen suunnittelusta, hakuprosessista, opetussuunnitelmasta ja koulutuksen pedagogisista ratkaisuista. Koulutuksen kehittäminen on lähtenyt tarpeesta saada lisää osaavaa työvoimaa matkailu- ja ravintola-alalle. Kuten TOKASA, myös tämä toiminnallisesti kaksikielinen koulutus on osoittautunut vetovoimaiseksi. Hakijoita on riittänyt ja haku jouduttiin jopa väliaikaisesti sulkemaan. Hakijat haastatellaan osana valintakoeprosessia. Ryhmässä on 45 aloituspaikkaa. 

Opetussuunnitelman perustana on käytetty suomenkielisen hyvinvointimatkailun edistämisen koulutusohjelman opetussuunnitelmaa, johon on integroitu elementtejä TOKASA-koulutusmallista. Suomen kieltä tullaan integroimaan kattavasti eri opintojaksoille, jonka lisäksi opintoihin kuuluu 25 opintopistettä suomea. Opiskelijoiden on mahdollista edetä suomen opinnoissa oman kielitaitotason mukaisesti. S2-opettaja on mukana ammattiopinnoissa.  

Opiskelijoiden suomen kielen kehittymisen sekä integraation tukeminen ovat keskiössä myös toiminallisesti kaksikielisessä restonomikoulutuksessa. Opiskelijoiden tueksi on suunniteltu monia keinoja, kuten tandem-opetusta suomenkielisen ryhmän kanssa ja kielikummitoimintaa, joita myös TOKASA-koulutuksessa toteutetaan. On tärkeää, että opiskelijat eivät jää yksin. Verkostoituminen suomalaisten opiskelijoiden kanssa on arvokasta niin kielen kuin integraationkin näkökulmasta. 

 

Monikieliset ammattilaiset ovat rikkaus työpaikoilla 

Monikulttuurisuus ja -kielisyys Suomessa ovat lisääntyneet viime vuosina. Monet asiakkaat tai potilaat eivät välttämättä puhu suomea. Vaikka suomen kieli on tärkeää monissa ammateissa, myös muiden kielten osaamista tarvitaan. Monikieliset ammattilaiset, jotka kykenevät palvelemaan asiakkaita eri kielillä, ovat valtava rikkaus työyhteisöille. Parhaimmat oppimistulokset saadaan aikaan silloin, kun koko työyhteisö osallistuu kielen oppimisen tukemiseen ja toimii kielitietoisesti. Kielitietoisissa työyhteisöissä kielen oppiminen tehdään näkyväksi. Hyvä konkreettinen keino tähän on TOKASAsta tuttu kielisopimus, jota myös uudessa restonomikoulutuksessa tullaan käyttämään ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa. Kielitietoisissa työyhteisöissä pohditaan myös työtehtävien todellisia kielellisiä vaatimuksia ja tunnistetaan koko työyhteisön kielipotentiaali. Parhaimmillaan koko työyhteisön kieli- ja kulttuuriosaaminen voi kehittyä valtavasti. 

 

Kirjoittanut:  

Hanna Repo Jamal 

projektipäällikkö, tutkija, lehtori 

Metropolia Ammattikorkeakoulu 

Kielisopimus harjoittelun tukena

22.12.2023

Työharjoittelut ovat olennainen osa sairaanhoitajakoulutuksen opintoja. Erityisesti TOKASA-opiskelijoille työpaikoilla tapahtuva harjoittelu on kultaakin kalliimpi kokemus, sillä aidoissa hoitotyön vuorovaikutustilanteissa opiskelijat pääsevät käyttämään opintojensa aikana hankittua kielitaitoa ja tietysti oppimaan kieltä lisää. Mitä suuremmassa määrin hoitotyön harjoittelu on opiskelijoille myös kieliharjoittelu. Harjoitteluissa tulee näkyväksi se, mitä kielenoppisen toiminnallisuudella TOKASA-koulutusmallissa tarkoitetaan. Opiskelijan rooli harjoittelussa on osallistuva ja aktiivinen. Kielen käyttämisestä tulee hänelle merkityksellistä ja tarpeellista. Hän oppii ja havaitsee kieltä käyttämällä kielen eri muotoja ja sääntöjä autenttisissa hoitotyön tilanteissa. Kieli mahdollistaa toiminnan sekä ihmisten välisen yhteisymmärryksen.

TOKASA-koulutusmallissa suomen kieli on vahvasti integroitu harjoittelua edeltäviin hoitotyön opintoihin peruskielikurssien rinnalla, mutta harjoittelun aloittaminen kehittyvällä kielitaidolla voi olla monin tavoin jännittävää opiskelijalle ja kenties myös työyhteisölle, joka vastaanottaa kieltä opettelevan harjoittelijan työtiimiinsä. TOKASA-hankkeessa on kehitetty kielisopimus, jonka tarkoituksena on avata keskustelu kielestä ja kielen oppimisesta opiskelijan ja työharjoittelupaikan välillä heti harjoittelun alkaessa. Kielisopimuksessa opiskelija kuvaa sen hetkistä kielitaitoaan ja asettaa kielenoppimisentavoitteensa harjoittelulle.  Kielisopimuksessa opiskelija voi kertoa toiveistaan, millaista tukea ja ohjausta hän kielen oppimiselle kaipaa työyhteisöltä. Näin kielen oppiminen ei ole vain opiskelijan harteilla, vaan hän tarvitsee ja saa siihen työyhteisön tukea. Kielisopimus laaditaan yhdessä opiskelijan, harjoittelun ohjaajan ja suomi toisena kielenä -opettajan kanssa. Kielisopimus vahvistaa yhteistyötä ja lisää kielitietoisuutta työyhteisössä, kun kielestä keskustellaan ja sovitaan sen käyttämisestä eri osapuolien kesken. 

Tätä blogitekstiä suunnitellessani halusin tuoda esille myös opiskelijan näkökulman kielisopimuksesta ja sen merkityksestä harjoittelussa. Käännyin asian tiimoilta Metropolian TOKASA-opiskelija Nishanie Reckermanin puoleen, joka aloitti opinnot tammikuussa 2023 ilman suomen kielen taitoa. Pyysin häntä kirjoittamaan omin sanoin suomeksi asiasta ja sovimme, että tekstin saa julkaista sellaisenaan osoituksena hänen kielitaitonsa huimasta kehittymisestä kuluneen vuoden aikana. Näin Nishanie kirjoittaa:

Minä luulen että kielisopimus on todella hyödyllinen. Sen avulla opiskelija kenelle suomi on uusi kieli, tuntea itsevarma että hänen ohjaaja ei ole erittäin suuri odotukset kielestä. Ohjaajan perspektiivista kielisopimus antaa hänen mahdollisuuden ymmärtää opiskelijan suomen kielin tasoa. Hän voi ymmärtää kuinka paljon opiskelija voi puhua ja ymmärtää. Lisäksi voi tietää miten opiskelija haluaa parantaa kielitaidot.

Henkilökohtaisesti minun gerontologinen harjoitus ensinmäinen päivänä, kun minun ohjaaja luki minun kielisopimus, hän sai hyvän kuvan minun suomen tason. Joten jos minä en ymmärrä jotain, minulla ei ole stressia. Kun sen tapahtuu, hän alkaa puhua hitaammin, tai selittää käyttää perus sanoja, tai lopulta selittää englanniksi. Siten minun elämani vähemmän stressaavaa, kun minä tiedän että ohjaaja ei tule pettynyt koska minun kieli ei ole täydellinen, ja viela antaa minulle mahdollisuuden harjoitella kaikki taitoja, jota minä voin olla hyvä sairaanhoitaja.

Kuvassa S2-lehtori ja kaksi opiskelijaa, ja harjoittelun ohjaaja kielisopimuksen parissa.

Kuvassa opiskelijat Nishanie Reckerman, Yinuo Wang, harjoittelun ohjaaja sairaanhoitaja Agatha Hagan jaS2-lehtori Hanna Lenkola kielisopimuksen parissa.

Kielisopimus ei siis ole vain paperi täytettävien asiakirjojen joukossa, vaan se on työväline, jolla on kahdenlainen tehtävä. Ensinnäkin sen avulla voidaan sopia ja luoda yhdessä kielitietoinen, turvallisempi tila ja toisaalta opiskelija voi kuvata sen kautta omaa osaamistaan, asettaa tavoitteita kielen oppimiselle ja seurata edistymistään. Näin opiskelijalle kertyy harjoittelu toisensa jälkeen dokumentoitua tietoa hänen suomen kielen oppimisestaan ja kehittymisestään kielenkäyttäjänä. Ja voiko sen parempaa palautetta ja onnistumisen iloa ollakaan!

 

Hyvää joulua ja uutta vuotta tokasalaisilta!
 
 

Blogitekstin kirjoitti Hanna Lenkola, S2-lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu

The model of functionally bilingual higher education and key recommendations have been published

17.10.2024

The goal of the functionally bilingual nursing education (TOKASA) project is to develop a permanent degree model where Finnish language studies are integrated into subject matter studies. There is no requirement for proficiency in the Finnish language at the application stage; the aim is for the student, upon graduation, to master both the profession and the Finnish language at the level required by the working life. Studies are conducted in both Finnish and English in close collaboration between nursing and Finnish as a Second Language (S2) teachers. One of the key tasks of the TOKASA project is the development and evaluation of the training model. The model of functionally bilingual higher education and key recommendations were published in September 2023. The development work of the model continues based on the experiences and research results obtained until the end of the project. The model is generic and it can be implemented fully or partially in any field of higher education.

 

The training model consists of seven key elements and related recommendations:

 

  1. Marketing and entrance exam
    It is recommended that:
  • Applicants who have successfully completed the written part of the entrance examination should be interviewed to assess their proficiency in the English language.
  • Nationally validated entrance exams, such as the international UAS exam, should be used for their reliability and cost-effectiveness.
  • Adequate time is allowed between the entrance examination and the start of the education to ensure that all students have time to manage visa processes and other entry-related arrangements.

 

  1. Language proficiency assessment and language paths
    It is recommended that:
  • The curriculum is structured to include a minimum of 20 ECTS credits Finnish/Swedish language studies
  • All elective courses included in the degree are Finnish/Swedish language studies
  • Intensive language studies are provided before the subject matter studies for those who start with the basics of Finnish/Swedish language

 

  1. Pedagogical solutions for subjective matter teaching
    It is recommended that:
  • Learner-activating and interactive methods are used in teaching in an authentic learning environment as much as possible
  • A variety of functional assessment methods are utilized
  • Tandem teaching, meaning joint learning with Finnish/Swedish-speaking groups is used

 

  1. The integration of Finnish or Swedish into subject matter studies
    It is recommended, that:
  • Language proficiency is taken into account in all subjective matter teaching to ensure the development of everyone’s language skills
  • Finnish/Swedish language is integrated into all studies, and its share increases as the studies progress
  • All studies are implemented in collaboration between the subject matter teacher and the Finnish/Swedish teacher

 

  1. Internship promoting professional competence
    It is recommended, that:
  • Discussion with the internship placement is arranged in advance, to ensure a shared understanding of the student and the internship in question
  • During the internship written assignments, especially those unrelated to language learning are avoided to prevent excessive student workload
  • Tandem training, where Finnish/Swedish-speaking and non Finnish/Swedish-speaking students practice simultaneously in the same internship is utilized
  • Support and training in language and cultural awareness for work communities is provided
  • Emphasis is put on to build long-term collaboration with specific internship placements

 

  1. Collaboration with the working life
    It is recommended, that:
  • A variety of readily available materials that support language and cultural awareness are introduced
  • The employer would acknowledge and consider the demanding nature of guiding a non-Finnish/Swedish speaking student in the role of an internship supervisor

 

  1. Guidance, integration and social support
    It is recommended, that:
  • There is collaboration with Finnish/Swedish language teacher in guiding the student
  • The higher education institution provides necessary support structures for students by systematically offering opportunities to interact with Finnish students, to use Finnish/Swedish language and to form social relationships. The activities should be part of the studies and take place as planned during the study day.

 

At the core of the model is the integration of the Finnish language into subjective matter studies, facilitated by collaboration among teachers and various pedagogical solutions. The model emphasizes functional pedagogy in both substance and language learning. Because teaching in two languages takes more time, it is particularly important to invest in the core content analysis of the subject matter and collaboration among teachers. The model also considers ongoing collaboration with the working life and support provided to workplaces for language- and culture-aware practices.

 

Hanna Repo Jamal, project manager, Metropolia University of Applied Sciences

Sanna Laiho, project manager, Tampere University of Applied Sciences

Kaksikielinen koulutus vastaa työvoimapulaan eettisesti – tutkimustuloksia esillä RENE-symposiumissa

9.11.2023

TOKASA-pilottia seurataan arviointitutkimuksella, jolla kerätään ja analysoidaan arvokasta tietoa ensimmäisen ryhmän opiskelijoilta, opettajilta ja harjoittelun ohjaajilta.  Tähän mennessä on haastateltu 23 Tokasa-opiskelijaa, 11 opettajaa sekä 11 harjoittelun ohjaajaa Pirkanmaalla ja pääkaupunkiseudulla. Lisäksi opiskelijat arvioivat harjoitteluympäristöä ja ohjausta strukturoidulla mittarilla.

Arviointitutkimus on edennyt siihen vaiheeseen, että siitä riitti esiteltävää RENE (Research in Nursing Education) symposiumissa 5.10.2023 DIAKissa. Keskityimme Metropolian kollegan Hanna Repo Jamalin kanssa esityksessämme muunkielisten opiskelijoiden ohjaamiseen ja vastaanottoon työpaikalla otsikolla Kaksikielisen sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijoiden ja harjoittelun ohjaajien kokemuksia työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja ohjaamisesta.

Ikääntyvän Suomen sote-alan työvoimapula on laajasti tunnettu tosiasia, jonka ratkaisemiseen on esitetty monenlaisia keinoja. Esimerkiksi TEMin arvion mukaan vuoteen 2030 mennessä sotealalle tarvitaan jopa yli 200 000 uutta työntekijää (Tevameri 2021). Maan sisäisesti voidaan etsiä ratkaisuja kehittämällä työehtoja ja -oloja ja toisaalta lisäämällä alan koulutusmääriä. Ulkomaista henkilöstöä voidaan houkutella rekrytoimalla valmiita osaajia tai kouluttamalla ulkomaalaisia alalle Suomessa. Tarve on niin suuri, että kaikki keinot on syytä ottaa käyttöön.

Ulkomaalaistaustaisten kouluttaminen Suomessa terveydenhuollon ammatteihin voi olla suorarekrytointia eettisesti kestävämpi ratkaisu. Suorarekrytoinnin iso ongelma on sairaanhoitajien päätyminen koulutustaan vastaamattomiin tehtäviin, joihin he myös saattavat juuttua. Suomessa tapahtuvan kaksikielisen koulutuksen tavoitteena on välttää päällekkäistä koulutusta, taata koulutusta vastaavaan työhön pääsy ja ammatin vaatima suomen kielen taito.

Harjoittelussa opittiin suomen ja hoitotyötä

RENE-symposiumin esityksessämme pureuduimme työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen ja sen ohjaamiseen. TOKASA-tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaksikielisessä sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijat oppivat harjoittelussa sekä suomen kieltä että hoitotyön taitoja.

Useat tutkimuksessa haastatellut TOKASA-opiskelijat sanoivat oppineensa suomea kaikkein eniten nimenomaan harjoittelussa. Ensimmäinen harjoittelupaikka oli monelle ensimmäinen täysin suomenkielinen ympäristö, jossa oli pakko selvitä suomen kielellä, ja niin oppimista tapahtui. Englannin kielen käyttämisen helppous Suomessa saattaa siis tämänkin tutkimuksen mukaan hidastaa kansallisen kielen oppimista. Englannin kielen käyttäminen näytti olevan TOKASA-opiskelijoiden arjessa oletuksena niin koulussa, opiskelija-asunnoissa kuin vapaa-ajan ympäristöissä. Jopa suomenkielisen kanssa parisuhteessa elävä opiskelija kertoi käyttävänsä kotona puolisonsa kanssa englantia.

Kielen ohella myös ammatillinen osaaminen karttui harjoittelussa. Monet haastatelluista ohjaajista pitivät TOKASA-opiskelijoiden oppimismotivaatiota keskimääräistä korkeampana, vaikka osa arvioi heidän hoitotyön osaamisensa olleen keskimääräistä heikompaa harjoittelun alkaessa. Joskus opiskelijoiden ammattiosaaminen tosin saattoi jäädä näiden heikon kielitaidon takia ohjaajilta pimentoon.

Työyhteisöt avainasemassa oppimisen edistäjinä

TOKASA-tutkimus osoittaa, että muunkielisen onnistunut harjoittelukokemus edellyttää koko työyhteisön tukea.  Aiemmat tutkimukset (mm. Vartiainen 2019) ovat osoittaneet, että usein oppiminen ja työyhteisöön sopeutuminen näyttäytyy lähes automaattisena tapahtumana, joka on yksin uuden tulijan tehtävä. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan muunkielisen ja erilaisesta kulttuuritaustasta tulevan harjoittelijan tai työntekijän oppiminen ja sisäänpääsy työyhteisöön vaatii koko työyhteisön toimintatapojen reflektointia. Erityisesti kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisissa työyhteisöissä voi olla paljon eri suuntiin vieviä oletuksia ja hiljaista tietoa, joita tulisi avata ja tarvittaessa uskaltaa kyseenalaistaa yhdessä.

Työyhteisön asenteet muunkielisiä opiskelijoita kohtaan vaihtelivat TOKASA-tutkimuksen harjoittelupaikoilla merkittävästi. Oli paikkoja, joissa oli totuttu monikulttuuriseen ja monikieliseen työyhteisöön, eivätkä TOKASA-opiskelijat herättäneet erityistä huomiota.  Mutta oli myös sellaisia työpaikkoja, joissa muunkielisiä harjoittelijoita vierastettiin ja vuorovaikutusta heidän kanssaan välteltiin. Usein syyksi paljastui tottumattomuus ja pelko käyttää englantia. Tämäkin asia tulisi ottaa työpaikoilla avoimeen keskusteluun ja pyrkiä kannustamaan kaikkia viestimään kunkin omalla taitotasolla.

Harjoittelupaikoilla olisi syytä keskustella avoimesti muun muassa siitä, mitä kieliä käytämme missäkin tilanteissa ja miten mahdollisesti korjaamme toisten kieltä. Tähän tarkoitukseen TOKASA-harjoitteluissa on otettu käyttöön kielisopimus, jossa sovitaan suomen ja englannin kielen käyttämisestä ja siitä, miten kielen oppimista ohjataan.

Harjoitteluun kannattaa panostaa erityisesti kaksikielisessä koulutuksessa

TOKASA-tutkimuksen perusteella vaikuttaa, että harjoittelu on kaksikielisessä koulutuksessa vielä keskeisempi osa opintoja kuin yksikielisessä, koska opittavana on ammattitaidon lisäksi myös työkieli. Siksi harjoittelu tulisi suunnitella erityisen tiiviissä yhteistyössä oppilaitoksen ja työpaikan kesken. Oppilaitoksella tulisi olla suora yhteys ja tiivis yhteistyö kunkin harjoittelijan ohjaajan kanssa ennen harjoittelua ja sen aikana.

Harjoittelu tulisi ajoittaa tavallista tarkemmin niin, että opiskelijalla on harjoitteluun mennessään riittävät hoitotyön taidot ja lisäksi juuri sopivaa ammattikieltä hallussaan. Myös työyhteisöä olisi hyvä valmistaa muunkielisen harjoittelijan tuloon etukäteen, etenkin sellaisilla työpaikoilla, joissa monikielisyys ja -kulttuurisuus ei ole vielä arkipäivää.

Harjoittelukokemukset vaikuttavat opiskelijan motivaatioon ja ammatilliseen kasvuun. Muunkielisen opiskelijan harjoittelu voi myös kehittää työyhteisön kulttuurista ja kielellistä osaamista sekä kykyä reflektoida omaa toimintaansa. Harjoitteluun kannattaa panostaa!

Tässä esitellyn tutkimuksen aineisto on kerätty TOKASA-opiskelijoiden ensimmäisen harjoittelun jälkeen vuonna 2022. Tutkimusaineiston keruu jatkuu vuonna 2024, jolloin on tulossa lisää tietoa mm. koulutusmallin edelleen kehittämiseksi. Myös käsikirjoitus tieteelliseksi artikkeliksi lähetetty arvioitavaksi, joten kannatta pysyä kuulolla!

Mainitut lähteet:

Tevameri T. (2021). Katsaus sote-alan työvoimaan: Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. TEM toimialaraportit 2021:2.

Vartiainen P. (2019). Filippiiniläisten sairaanhoitajien polut Suomeen: Tutkimus oppimisesta ja työyhteisöintegraatiosta kansainvälisen rekrytoinnin kontekstissa. Akateeminen väitöskirja, University of Tampere

Blogitekstin kirjoitti erityisasiantuntija, FT Päivi Vartiainen, joka tekee TOKASA-hankkeen arviointitutkimusta TAMKissa.

TOKASALAISTEN KEVÄÄN 2023 KUULUMISIA 

23.8.2023

Tokasalaisten kevät on ollut kiireinen! Nyt on hyvä hetki summata, mitä kaikkea onkaan saatu aikaan! 

Uudet TOKASA-ryhmät aloittivat opintonsa tammikuussa sekä Metropoliassa, että TAMKissa. Syksyllä verkon kautta pidetyissä valintakokeissa ryhmiin valikoitui isot ryhmä opiskelijoita (Metropoliassa lähes 40 ja Tamkissa yli 30 opiskelijaa) ympäri maailmaa. Osalla opiskelijoista oli vaikeuksia saada maahantuloon vaadittavat dokumentit, kuten viisumit, järjestettyä ja he aloittivat opintonsa etänä liittyen ryhmän mukaan myöhemmin keväällä. Ryhmien opetuksessa on hyödynnetty edellisen vuoden kokemuksia ja tutkimustuloksia. Opetusta on järjestetty tiiviissä yhteistyössä hoitotyön opettajien ja suomen kielen opettajien kanssa. Suomen kielen kurssien lisäksi suomen kieltä on integroitu jokaisen opintojakson opetukseen. Kevätlukukauden päätteeksi Metropolian TOKASA-ryhmä lähti ensimmäiseen kliiniseen harjoitteluun, viikon tutustumisharjoitteluun seniorikeskuksiin. Tamkin opiskelijoista osa teki ensimmäisen harjoittelun loppukevään tai kesän aikana, osa tekee harjoittelun syksyllä. Tampereella ensimmäinen ohjattu kliininen harjoittelu aidossa hoivaympäristössä on neljän viikon mittainen, kuten jatkossa myös muut ohjatut harjoittelut. 

Ensimmäiset tammikuussa 2022 aloittaneet TOKASA-ryhmät jatkoivat opintojaan opetussuunnitelmiensa mukaisesti. Metropolian opiskelijat opiskelivat sisätautien ja kirurgisen potilaan hoitotyötä sekä perioperatiivista hoitotyötä. He tekivät keväällä kliinistä harjoittelua yhteensä 10 viikkoa HUS Vatsakeskuksen eri yksiköissä Jorvin, Meilahden ja Peijaksen sairaaloissa. Kevään aikana monilla opiskelijoilla tapahtui merkittävää edistymistä suomen kielen osaamisen suhteen. Kevätlukukausi huipentui opintomatkaan Tallinnan Terveydenhoitoalan Korkeakouluun. Tallinnassa vietettiin kaksi työntäyteistä päivää verkostoituen ja osallistuen muun muassa simulaatio-opetukseen ja tutustuen länsi-Tallinnan keskussairaalaan. 

TAMKissa ensimmäisessä pilottiryhmässä, 22TOKASAssa tapahtui vuoden aikana vähän liikehdintää. Ryhmään tuli vuoden aikana kaksi uutta opiskelijaa siirto-opiskelijoina, yksi lähti ainakin joksikin aikaa Suomen ulkopuolelle töihin, ja yksi siirtyi Metropoliaan opiskelemaan. 22TOKASAn opiskelijoiden yhteishenki säilyi yhä hyvänä, suomen kieltä osattiin opettajan mielestä jo oikein hyvin, ja hoitotyön aineissa lisää osaamista saatiin kirurgisen ja perioperatiivisen hoitotyön alueilta. Myös suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään ja ohjausosaamiseen perehdyttiin syvällisemmin. Keväällä ryhmäläiset olivat kahdessa neljän viikon pituisessa harjoittelussa, loppukeväällä osa myös erityissairaanhoidon yksiköissä. Ohjauskielenä monella oli pitkälti suomen kieli, englannin toimiessa vain apu- ja tukikielenä.  

Tiivis työelämäyhteistyö jatkui 

TOKASA-koulutusta on alusta alkaen toteutettu tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Sairaanhoitajan koulutuksesta merkittävä osa on kliinistä harjoittelua eri hoitotyön ympäristöissä.  TOKASA-hankkeen ohjausryhmässä on mukana useita työelämän edustajia. Harjoittelupaikkojen saatavuus on iso ongelma koko maassa, mikä korostuu erityisesti, kun ohjauskieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Osaajapula terveysalalla on suuri ja isot työnantajatkin kärsivät tällä hetkellä rekrytointivaikeuksista. Myös työnantajapuolella on tarve yhteistyölle, kielituelle ja yhteisille perehdytysohjelmille. TOKASA-hankkeen puitteissa on ollut mahdollista kehittää tällaista yhteistyötä. Käytännön esimerkkejä toteutuneesta työelämäyhteistyöstä ovat muun muassa: 

  • Opettajien vierailut työpaikoilla, osastotunneilla ja kokouksissa 
  • Harjoittelun ohjaajien vierailut oppilaitoksissa 
  • Ohjaajien ja opiskelijoiden mahdollisuus tavata toisiaan ennen harjoittelun alkua 
  • Kieli- ja kulttuuritietoisuuskoulutuksen harjoittelun ohjaajille 
  • Englannin kielen koulutusta harjoittelun ohjaajille 
  • Videot  ja muu perehdytysmateriaali ohjauksen tukimateriaalina 
  • S2-opettaja mukana harjoittelun ohjauksessa ja tukemassa niin ohjaajia kuin opiskelijoitakin 
  • Kielisopimus ohjaajan ja opiskelijan tukena 
  • Yhteistyöpalaverit työelämän edustajien kanssa tulevaisuutta suunnitellen 

Opettaja-lehti kirjoitti maaliskuun 2023 numerossa TOKASA-koulutuksesta ja HUS Vatsakeskuksen kanssa tehdystä työelämäyhteistyöstä. Ilahduttava tieto on myös se, että TOKASA-hankkeessa tehdyt koulutusvideot ovat laajalti käytössä HUS Vatsakeskuksen perehdytysohjelmassa ja harjoittelun ohjauksessa. Koulutusvideoista olemme saaneet myös muualta palautetta, että ne on löydetty ja koettu hyödyllisenä tukena ohjaajien kieli- ja kulttuuritietoisuutta lisäämässä. Sairaanhoitaja-lehden ensimmäisen numeron (1/2023) artikkelissa Ammattitaitoa vai kielitaitoa? pohdittiin työnantajan todellisten tai oletettujen kielivaatimusten vaikutusta kansainvälisen, Suomessa tutkinnon opiskelleen kansainvälisen sairaanhoitajan työllistymisessä. Myös TAMKin TOKASA-ryhmän opettajatuutori Virva Vasaria haastateltiin mm. kielenoppimisen ja harjoittelukokemusten näkökulmasta. 

Toukokuussa 2023 järjestettiin TOKASA-hankkeen webinaari, jossa esiteltiin kliiniseen harjoitteluun liittyviä tutkimustuloksia sekä kuultiin opiskelijoiden, opettajien ja työelämän edustajien kokemuksia TOKASA-opiskelijoiden harjoittelusta. Kliiniseen harjoitteluun liittyvät tutkimustulokset julkaistaan tieteellisenä artikkelina myöhemmin tänä vuonna ja tuloksia voi tulla myös kuulemaan RENE (Research in nursing education) -symposiumiin lokakuussa 2023. Lisäksi tutkimustuloksia esitellään Sairaanhoitajapäivillä Helsingin Messukeskuksessa 22.9.2023. 

TOKASA-mallia työstettiin intensiivisesti 

Yksi TOKASA-hankkeen tärkeimmistä tehtävistä on tuottaa malli kaksikielisestä korkeakoulutuksesta, jossa suomen kielen opinnot integroituvat substanssiopintoihin. Koulutusmallin tavoitteena on hyödynnettävyys myös muissa amk-koulutuksissa. Mallin suunnittelu ja kehittäminen alkoi heti koulutuksen suunnittelun käynnistyttyä, ja jatkui ensimmäisten ryhmien koulutuksesta saatujen kokemusten pohjata. Systemaattinen työstäminen aloitettiin loppuvuonna 2022 pidetyllä työpajalla, jossa määriteltiin yhdessä mallin perusteita. Tämän jälkeen työskentely jatkui pienryhmissä Metropolian ja TAMKin asiantuntijoiden kesken. Mallissa on hyödynnetty TOKASA-hankkeessa tehdyn arviointitutkimuksen tuloksia sekä muita projektiryhmässä havaittuja hyviä käytänteitä ja suosituksia. TOKASA-koulutusmalli on luonteeltaan dynaaminen ja se kehittyy vielä hankkeen aikana. Hanna Repo Jamal ja Päivi Vartiainen esittelivät TOKASA-koulutusmallin ensimmäistä versiota Korkeakoulujen KV-kevätpäivillä Aalto-yliopistossa toukokuussa 2023. 

Malli koostuu seuraavista elementeistä: 

  • Koulutuksen markkinointi ja valintakoe 
  • Kielitaitotason arviointi ja kielipolut 
  • Substanssin opetuksen pedagogiset ratkaisut 
  • S2-integraatio 
  • Työharjoittelu 
  • Työelämäyhteistyö 
  • Ohjaus, integraatio ja sosiaalinen tuki 
  • Suositukset, edelleen kehitettävää 

TOKASA-koulutusmalli julkaistaan syyskuussa 2023 hankkeen verkkosivuilla. Syksyn webinaarissa 7.11.2023 käsitellään mallia tarkemmin. Sanna Laiho ja Hanna Repo Jamal esittelevät TOKASA-koulutusmallia myös Sairaanhoitajapäivillä Helsingin Messukeskuksessa 22.9.2023.  

Kevään aikana on myös käyty alustavia keskusteluja muiden ammattikorkeakoulujen kanssa TOKASA-mallin hyödyntämisestä eri koulutusohjelmissa. Jatkamme mielellämme keskusteluita kaikkien kiinnostuneiden kesken ja tarjoamme tukea koulutusmallin suunnitteluun ja implementointiin. Muutamien ammattikorkeakoulujen Nursing –koulutuksen opettajien kanssa on jo sovittu yhteistyötapaamisista syksylle. 

Metropolia amk:n Hanna Repo Jamal jatkaa projektipäällikkönä väistyvän projektipäällikkö Päivi Rimpiojan tilalla 1.8.2023 alkaen.   

Hankkeessa alusta alkaen mukana ollut, mittavan uran maahanmuuttajataustaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa tehnyt Päivi Rimpioja jää eläkkeelle syksyllä 2023. Päivi on tehnyt kehittämistyötä niin TOKASAssa kuin lukuisissa muissakin hankkeissa. Päivin sydämen asia on kehittää maahan muuttaneiden opiskelijoiden ja jo valmiiden hoitajien koulutusta, pätevöitymismahdollisuuksia ja urapolkuja. Päivi toimii 2022 aloittaneen ryhmän uraohjaajana. Hän on toiminut asiantuntijana niin Valviran kuin ministeriöidenkin suuntaan. Häntä kuultiin juuri MTV3:n tekemässä haastattelussa. Myös hankkeen suunnitteluvaiheessa, keväällä 2021 Päivi oli mukana TAMKin toimijoiden kanssa Ylen tekemässä jutussa. Haluamme jo tässä vaiheessa sydämellisesti kiittää Päiviä ja haikein mielen toivotella hyviä eläkepäiviä! Hankkeessa pitkään mukana ollut Hanna Repo Jamal jatkaa Metropolian projektipäällikkönä 1.8.2023 alkaen. TAMKin päässä ei tapahdu muutoksia, vaan hoitotyön lehtori, englanninkielisen sairaanhoitajakoulutuksen tutkintovastaava Sanna Laiho jatkaa projektipäällikkönä myös syksyllä, ja opettajatuutorina jatkaa molempien ryhmien kanssa hoitotyön lehtori Virva Vasari. Virvan ja 22TOKASA pilottiryhmän viime syksyn kuulumisista voi lukea lisää Tunin ajankohtaista artikkelista. 

Näiden sanojen myötä haluamme toivottaa kaikille aurinkoista ja rentouttavaa kesää! 

Hanna Repo Jamal, Päivi Rimpioja ja Sanna Laiho

TOKASA-hankkeen kuulumisia syksyn 2022 ajalta

3.1.2023

TOKASA-hankkeessa suunnittelutyö aloitettiin heti alkuvuonna 2021. Koko vuosi suunniteltiin koulutuksen toteutusta, valintakokeita ja opetuksia yhteistyössä, ja tammikuussa 2022 päästiin aloittamaan TOKASA-koulutus kahdelle ryhmälle, Metropoliassa ja TAMKissa. Alkutalvi ja kevät opiskeltiin ahkerasti, sekä sairaanhoitoon liittyviä kursseja, että suomen kieltä. Hiukan päästiin jo myös käytännön työharjoitteluihin kokeilemaan ja parantamaan uusia, opittuja taitoja.

Kesän jälkeen TOKASAn opettajatiimin oli mukava taas palata yhteisten suunnitteluiden pariin. TOKASA-hanketyöryhmä tapaa toisiaan säännöllisesti Teams-kokouksissa. Paikalla on usein hoitotyön opettajia ja suomi toisena kielenä opettajia, ja opetuksen suunnittelu ja kehittäminen toteutetaan mahdollisimman paljon yhteistyössä. Varsinkin suomen kielen integrointia substanssiopintoihin on tärkeää miettiä ja suunnitella yhdessä. Tapaamisissa jaetaan myös kuulumisia ja kokemuksia koulujen välillä.

TAMKissa ensimmäinen TOKASA pilottiryhmä on pienempi kuin Metropoliassa, 12 opiskelijaa, kun Metropoliassa syksyllä opinnoissa oli mukana 24 opiskelijaa. Moni opiskelija oli jo kesäksi löytänyt töitä hoiva-alalta, ja suomen kieltä oli myös rohkeasti koitettu käyttää arjessa. Alkusyksyllä jatkettiin keväällä aloitettua työtä lokakuun valintakokeiden järjestelyissä. Edellissyksystä poiketen valintakoe päätettiin järjestään etänä tehtävänä kokeena, Moodle-oppimisympäristössä. Tämä mahdollisti kansainvälisen haun ja osallistumisen valintakokeisiin, koska koetta ei tarvinnut päästä tekemään Suomeen, kuten edellisenä syksynä. Hakijoita tammikuussa aloittaviin TOKASA-ryhmiin olikin Metropoliassa huimat parisentuhatta ja TAMKissakin yli seitsemänsataa!

Molempien ammattikorkeakoulujen hanketoimijat ovat vieneet TOKASA-koulutuksista viestiä eri puolille, esim. työelämän edustajille ja kollegoille. TOKASA-hanke on saanut mukavasti tunnettavuutta erityisesti hoitotyön kollegoiden keskuudessa, ja uudenlaista koulutusmallia esitellään mielellään erilaisissa seminaareissa tai julkaisuissa.

Elokuussa osallistuimme Haaga-Helian järjestämään Pedaforumiin, mikä oli suunnattu korkeakoulujen edustajille. Kaksikielisen tutkintokoulutuksen suunnittelua, toteutusta ja tähänastisia kokemuksia oli esittelemässä projektipäälliköt.

Syyskuussa TOKASA-hankkeen alustavia tutkimustuloksia esitteli Hanna Repo Jamal HTTS 2022, XVII Kansallisessa hoitotieteen konferenssissa Oulussa, jossa teemana oli ”Hoitotieteellinen näyttö ja osaaminen käyttöön”.  TOKASA-hankkeeseen liittyvä tutkimusosio on lähtenyt hyvin käyntiin. Keväällä ja syksyllä on tehty ensimmäisiä opiskelijoiden, opettajien ja käytännön harjoittelun ohjaajien haastatteluita. Tutkimustuloksia julkaistaan tarkemmin vuoden 2023 aikana. Samalla matkalla aloitettiin yhteistyö Kulttuuriosaaja-hankkeen kanssa, jossa toimijoina ovat Oulun yliopisto, Oulun AMK ja Lapin AMK.

Syyskuussa Metropolian projektipäällikkö Päivi Rimpioja pääsi kertomaan TOKASAsta Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen No harm expert -verkostolle syyskuussa, aiheena Terveysalan kansainvälisen henkilökunnan osaamisen vahvistaminen ja sen mahdolliset haasteet. Verkosto oli kiinnostunut uudesta koulutusmallista, jossa kieli on integroitu opintoihin, ja erityisesti keskusteltiin potilasturvallisuuden tuomista mahdollisista haasteista.

Englanninkielisen sairaanhoitajakoulutuksen opettajien Nedunet-verkostossa TOKASA on jo tullut tutuksi kollegoiden kesken, ja on päästy jakamaan ja vertailemaan kokemuksia muiden englanninkielistä sairaanhoitajakoulutusta järjestävien kollegoiden kanssa. Varsinkin suomen kielen opintojen suurempi määrä opetussuunnitelmassa, ja suomen kielen integrointi substanssiopintoihin koetaan nykyisin kaikissa kouluissa tärkeäksi, ja toimintaa on kehitetty ja lisätty myös muualla. TOKASAn selkeää uutta koulutusmallia odotetaan innolla toteutettavaksi myös muualla.

Turun ammattikorkeakoulusta tehtiin vierailu Metropoliaan joulukuussa, ja vieraat saivat kuulla lisää TOKASAsta. TAMKissa TOKASAsta päästiin kertomaan kv-opettajavieraille, jotka olivat projektitapaamisessa Tampereella. TOKASA-hanke on saanut myös näkyvyyttä eri verkkojulkaisuissa ja lehdissä.

Syksyn koulutus, mikä suunnattiin työelämäedustajille eli mm. harjoitteluiden ohjaajille, järjestettiin etätoteutuksella 15.11. Koulutuksen teemoina oli kielitietoisuus, kulttuurisensitiivisyys ja harjoitteluissa käytettävä kielisopimus.  Osallistujia oli eri yhteistyökaupungeista aina Pirkanmaalta Parkanosta Uudellemaalle Pasilaan. Webinaarissa oli kuulolla harjoitteluiden ohjaajia, hoitotyön johtajia ja TE-keskuksen asiantuntijoita. Koulutuksen materiaalit löytyvät hankkeen verkkosivuilta.

Hankkeessa tehtävä tutkimus ja alustavat tutkimustulokset olivat marraskuisen webinaarin aiheena. Päivi Vartiainen TAMKista ja Hanna Repo Jamal Metropoliasta kävivät läpi alustavia opiskelija- ja opettajahaastatteluista saatuja tutkimustuloksia. Webinaarissa käytettiin aktiivisesti puheenvuoroja ja käytiin vilkasta keskustelua, mihin osallistuivat sekä työelämän että koulujen edustajat. Tutkimuksen tekeminen hankkeessa sai paljon positiivista palautetta ja kiitosta.

Vuonna 2023 tarkoituksena on suunnitella eriteemaisia koulutusiltapäiviä, ja laajentaa osallistumiskutsua myös muille työelämäkumppaneille, esim. eri AMKeissa työskentelevien kollegojen välityksellä. Webinaareilla tavoittaa helposti osallistujat, mutta tavoitteena olisi päästä järjestämään myös lähitapaamisia. Erikielisiä opiskelijoita, joilla on suomi toisena kielenä, on harjoitteluissa ympäri Suomea, joten ohjaajakoulutukset ovat varmasti hyödyllisiä tulevaisuudessakin. TOKASAn nettisivuilta tulee myös jatkossa löytymään itseopiskeltavaa koulutusmateriaalia, ja videotallenteita ohjaajakoulutuksista ja webinaareista.

Hyvää uutta vuotta 2023!

TOKASA-hankkeen projektipäälliköt
Sanna Laiho, TAMK  ja Päivi Rimpioja, Metropolia

Miten integroida suomen kielen oppiminen hoitotyön substanssiopintoihin ja ohjattuun harjoitteluun – TOKASA-hankkeen webinaari 26.4.2022

15.8.2023

TOKASA-hankkeen neljäs webinaari järjestettiin 26.4.2022. Webinaarin teemana oli ”Miten integroida suomen kielen oppiminen hoitotyön substanssiopintoihin ja ohjattuun harjoitteluun” sairaanhoitajaopiskelijoiden koulutuksessa. Paikalla oli sekä työelämän että koulutuksen edustajia eri puolilta Suomea, yhteensä noin 80 osallistujaa. Webinaarissa käytiin läpi TOKASA-hankkeen kuulumisia ja asiantuntijapaneelissa syvennyttiin päivän aiheeseen. Lopuksi käytiin vilkasta keskustelua liittyen suomen kielen oppimiseen, hyviin käytäntöihin ja ohjattuihin harjoitteluihin liittyviin haasteisiin.

 

Webinaari alkoi Metropolia Ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Päivi Rimpiojan ja Tampereen ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Sanna Laihon puheenvuoroilla, joissa käytiin läpi TOKASA-hankkeessa tammikuussa 2022 aloittaneiden ensimmäisten ryhmien tilannetta. Metropoliassa aloitti 28 opiskelijaa ja TAMKissa 13 opiskelijaa. Opiskelijoilla on hyvin erilaisia kulttuuri- ja kielitaustoja, ja he ovat muuttaneet Suomeen eri puolilta maailmaa. Opiskelijat ovat pääasiassa ns. aikuisopiskelijoita, joista monilla on taustalla eri alojen koulutusta ja työkokemusta.

TOKASA-hankkeessa tehdään arviointitutkimusta

Webinaarin ohjelmassa lehtori Hanna Repo Jamal Metropoliasta kertoi hankkeessa tehtävästä arviointitutkimuksesta, jota hän tekee yhdessä erityisasiantuntija Päivi Vartiaisen (TAMK) kanssa.

Arviointitutkimuksessa on tarkoitus:

  • Kuvata opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia TOKASA-koulutuksesta 
  • Kuvata muunkielisen opiskelijan ja potilaan välistä suhdetta ja sen kehittymistä harjoittelun aikana opiskelijan ja potilaan näkökulmista 
  • Kuvata muunkielisen opiskelijan harjoitteluympäristöä ja harjoittelun ohjausta opiskelijan ja harjoittelun ohjaajien näkökulmista 
  • Kuvata ja arvioida muunkielisen opiskelijan suomen kielen osaamisen kehittymistä 
  • Kuvata ja arvioida valintakoetta

Arviointitutkimuksessa haastatellaan opiskelijoita, opettajia ja harjoittelujen ohjaajia. Kyselyt tehdään opiskelija/potilas -suhteen kehittymisestä (SPR-mittari) ja harjoitteluympäristön sekä ohjauksen arvioinnista (CALD+Ms ja CLEST+T) kahden ensimmäisen harjoittelun aikana, ja toistetaan viimeisen harjoittelun aikana​.

 

Arviointitutkimuksessa saadaan tärkeää tietoa työelämämallin rakentamiseen ja kaksikielisen sairaanhoitajakoulutuksen ja muun kaksikielisen koulutuksen kehittämiseen. 

Paneelikeskustelu

Paneelikeskustelua veti Hanna Repo Jamal ja panelisteina olivat suomi toisena kielenä -opettajat Päivi Suominen-Tontti (TAMK) Anna-Riikka Rasa (Metropolia) sekä hoitotyön opettajat Annika Björn ja Anna Sievers (Metropolia) sekä Sanna Laiho. Osallistujat jakoivat tähänastisia kokemuksia ja havaintoja suomen kielen integroinnista substanssiopintoihin ja ohjattuun harjoitteluun.

Paneelikeskustelussa nousi esille mm. seuraavia asioita: 

  • Pienessäkin ryhmässä kielitaidon lähtötaso on hyvin erilainen. On aivan alusta suomen kielen oppimisen aloittaneita ja pitkään maassa olleita, jotka ovat opiskelleet aikaisemmin jo suomeksi.  
  • Kielitaidon lähtötasoa arvioitiin Testipisteen tasotesteillä tammikuussa. (Tasot A1.1 – B1.2 tai yli). 
  • Oppilaitoksittain on vaihtelua, miten edistyneille on tarjolla sopivia kursseja. TAMKissa tilanne on, että jos vain TOKASAn kaltaisia ryhmiä olisi enemmän, eritasoisia kursseja pystyisi pitämään tarjolla samanaikaisesti ja niihin riittäisi väkeä. Metropoliassa tulee ensi syksyllä ja seuraavan vuoden alussa tarjolle hoitotyöpainotteisia suomen kursseja edistyneemmille suomen oppijoille. Nämä kurssit ovat avoimia kaikille Metropolian opiskelijoille. Tämäntyyppistä toteutusta ja opetusta olisi hyvä kehittää ja tarjota myös TAMKin opiskelijoille.
  • Muita tapoja voisivat olla mahdollisuus opiskella jokin kurssi suomalaisten opiskelijoiden kanssa samassa ryhmässä, aikaistettu työharjoittelu/työpäivät tavoitteena nimenomaan kielen oppiminen ja erilaiset keskusteluryhmät. Voisivatko taas vastaavasti suomen kielen alkeista liikkeelle lähtevät aloittaa koulutuksen vähän aikaisemmin ns. orientoivalla jaksolla? Tieto kielitaidosta olisi tarpeen saada riittävän ajoissa ennen varsinaisen koulutuksen alkua.
  • Jo hyvin suomea osaavat opiskelijat kertovat kaipaavansa eniten ammattisuomea ja kielen oppimista työssä. Tähän toiveeseen pyritään vastaamaan ensi syksystä alkaen tuomalla lisää hoitotyöpainotteisia suomen kursseja tarjontaan sekä kehittämällä harjoittelun aikaista kielenoppimista.
  • Hoitotyön opettajan ja S2- opettajan yhteissuunnittelu opintojaksoissa on koettu erittäin tärkeäksi integroinnissa.
  • S2-orientointia TAMKissa: suomen kielen opettaja on ollut mukana joissakin käytännön harjoituksissa.  Esimerkiksi aseptiikassa alan opettaja on kirjoittanut työvaiheet lyhyesti englanniksi ja suomeksi paperille. Opiskelija on antanut näitä ohjeita toiselle opiskelijalle tai kertonut tehdessään suomeksi, mitä tekee. (Pue hanskat—puen hanskat). Suomen kielen opettaja on tarpeen mukaan auttanut puhumista, vastannut kysymyksiin sekä kirjoittanut sanastoa näkyviin. Tämä onnistuu sellaisissa tehtävissä, joista voi kirjoittaa selkeät ohjeet ja tekeminen on opiskelijalle sen verran helppoa, että voi samaan aikaan miettiä kieltä. Muutoin suomen opettaja joutuu miettimään, missä kohtaa voi häiritä opiskelijan keskittymistä tekemiseen. 
  • Metropoliassa suomen kielen opetuksen integrointi on vaihdellut opintojaksoittain, mutta pääpiirteissään sapluuna on ollut seuraava: Ensin opiskelijoiden kanssa on käyty yhdessä tulevan aiheen, esimerkiksi ergonomian, sanastoa eri taitotasoille eriyttäen. Tämän jälkeen aihetta on käsitelty hoitotyön lehtorin kanssa, jonka jälkeen opiskelijat ovat harjoitelleet käytännössä laboraatio-opetuksessa. Suomen opettaja on antanut kielen minitehtäviä näille laboraatiotunneille, jolloin opiskelijan kielen opiskelu ja sen integrointi hoitotyön tunneille on ollut ohjattua toimintaa myös silloin, kun suomen opettaja ei ole ollut näillä tunneilla mukana. Tehtävät ovat olleet sellaisia, joiden avulla opiskelijoita on rohkaistu käyttämään suomen kieltä esimerkiksi potilasohjaustilanteissa, vaikka he vasta harjoittelevat näitä tilanteita suomen kielellä, eli opiskelijoita on ohjattu toimimaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa eri tavoilla heidän kielitaitotasoistaan riippuen. Alkeistason oppijoita on esimerkiksi rohkaistu nimeämään käyttämiään välineitä suomeksi tai käyttämään valmiiksi opeteltuja fraaseja, kun taas pidemmälle edenneitä on ohjattu tuottamaan lauseita itse. Laboraatioiden jälkeen opiskelijat ovat käyneet suomen opettajan kanssa näitä tilanteita läpi kielen “purkutunnilla”, jolla on sidottu kokonaisuus yhteen. 
  • Joka tapauksessa näistä tunneista myös suomen kielen opettaja on oppinut paljon, kun on nähnyt mitä tehdään. On voinut ottaa puheenaiheita ja hieman perussanastoa myös yleiselle suomen kielen kurssille. Tosin on muistettava, että opiskelijalle tulee valtavasti tietoa ja jaksaminen on varmasti koetuksella. 
  • Alkulukukaudella on opiskeltu orientoivia opintoja ja kliinisen hoitotyön perusteita, joiden opetuksessa todettiin hyväksi ennakkotehtävien merkitys.  
  • Aikaa tarvitaan enemmän opetukseen, sillä mm. hoitotyön opetuksessa joudutaan käyttämään sekä suomen että englannin kieltä. 
  • Uusia termejä, joita hankkeessa on noussut esille, on ”kieliuravalmentajan” rooli sekä muunkielinen opiskelija. 
  • Pienin askelin eteneminen opetuksessa ja oppimisessa todettiin tärkeäksi.

Lopuksi

TOKASA-hankkeessa on tehty koulutusvideoita, joissa näkökulmana on kieli- ja kulttuuritietoinen opiskelijan ohjaus ja kohtaaminen. Webinaarin lopussa näytettiin yksi videoista, ja se sai hyvää palautetta osallistujilta. Syksyllä 2022 julkaistaan lisää koulutusmateriaalia kieli- ja kulttuuritietoisuudesta kohdennettuna työelämäohjaajille. Materiaalit julkaistaan hankkeen www-sivuilla ja ovat kaikkien käytettävissä.

Huhtikuun webinaari tarjosi monipuolisia näkökulmia, miten integroida kielen oppimista ja opetusta hoitotyön substanssiopintoihin ja harjoitteluun, sekä myös konkreettisia ehdotuksia kehittämistyön tueksi.

TOKASA-hankeryhmä kiittää kaikkia webinaariin osallistujia!

TOKASA-hankkeen seuraava webinaari järjestetään 30.11.2022 klo 14–16.  Lisätietoja ja ilmoittautumistiedot lähetetään kohderyhmille myöhemmin.

 

Yhteenvedon kokosivat blogiin TOKASA-hankkeen projektipäälliköt Päivi Rimpioja Metropoliasta ja Sanna Laiho Tampereen ammattikorkeakoulusta. 

Kulttuuri- ja kielitietoiset käytänteet hoitotyön opetuksessa

12.1.2022

Marraskuussa TOKASA-hankkeen webinaarin teemana oli kulttuuri- ja kielitietoisuus hoitotyön opetuksessa. 15.11. pidetty webinaari oli suunnattu korkeakoulujen hoitotyön opettajille, ja heistä useimmat olivatkin päässeet mukaan seuraamaan webinaarin monipuolista antia.

Vuoden 2022 alussa TAMKissa hankkeen projektipäällikkönä aloittanut Sanna Laiho ja Metropoliassa hankkeen projektipäällikkönä työskentelevä Päivi Rimpioja aloittivat kertomalla TOKASA-hankkeen kuulumisia. Hankkeessa on edetty pääsykokeiden kautta opiskelijavalintaan, runsaasta hakijamäärästä Metropoliaan valittiin 28 opiskelijaa ja TAMKiin 14 opiskelijaa. Opiskelijat tulevat eri kulttuureista, joten Laiho ja Rimpioja muistuttivatkin, että kieli- ja kulttuuritietoisuus on koko TOKASA-hankkeen läpäisevä teema. Opetussuunnitelmaan on sisällytetty suomen kieltä 20–23 opintopistettä, lisäksi kieltä opitaan hoitotyön opintojaksoihin integroituna.

Kulttuuritietoisuus ja kulttuurinen kompetenssi

Kieli ja kulttuuri liittyvät toisiinsa erottamattomasti. Maahanmuuttajataustaisen opiskelijan on opittava hoitolan kielen lisäksi suomalainen hoitokulttuuri, joka voi monelta osin poiketa opiskelijan omasta kulttuurista. Webinaarissa kuultiinkin Metropolian lehtori, tohtorikoulutettava Hanna Repo Jamalin alustus Kulttuuritietoisuus ja kulttuurinen kompetenssi, joka avasi ansiokkaasti tätä tematiikkaa. On tärkeää muistaa, että jokainen meistä kuuluu useisiin eri kulttuureihin. Kulttuurin ja sen merkityksen yksilön elämälle voi määritellä vain henkilö itse ja ammattilaisen on tärkeää oppia kartoittamaan toisen kulttuurisia tarpeita, mikä on myös osa sairaanhoitajan kulttuurista kompetenssia. Kulttuurisen kompetenssin kehittyminen alkaa oman kulttuuritaustan ja etnosentrismin tiedostamisesta ja niiden vaikutusten pohtimisesta suhteessa omaan ajatteluun ja toimintaan. Kun on ensin itse tietoinen oman kulttuurinsa vaikutuksista, kykenee paremmin ottamaan muut kulttuurit huomioon.

Repo Jamalin väitöskirjassa on tutkittu valmistuvien sairaanhoitajien kulttuurista kompetenssia ja etnisiä asenteita. Tutkimuksessa on todettu kulttuurisen kompetenssin olevan heikohkolla tasolla, vaikka suurin osa opiskelijoista saa opintojensa aikana koulutusta tästä aihepiiristä. Säännöllinen muiden kulttuurien kohtaaminen, vieraiden kielten osaaminen ja vaihto-opiskelu ovat yhteydessä parempaan kulttuuriseen kompetenssiin samoin kuin maahanmuuttajatausta. Tämän vuoksi ammattikorkeakoulujen olisi tärkeää tarjota aktiivisesti kotikansainvälistymisen mahdollisuuksia kaikille opiskelijoille. Saattamalla suomenkielisten ja englanninkielisten koulutusohjelmien opiskelijoita yhteen voidaan myös edistää maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden hyvinvointia, integraatiota ja kielten oppimista. Repo Jamal kannustaa kaikki opettajia pohtimaan, miten korkeakouluyhteisö voisi käytännössä kehittää tällaista toimintaa, josta kaikki osapuolet hyötyvät.

Kieli opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa

Hankkeen suomen kielen opettajatiimi, Metropolian Anna-Riikka Rasa ja TAMKin Mari Touronen sekä Päivi Suominen-Tontti, kertoi ajatuksiaan kielitietoisesta hoitotyön opetuksesta sekä esimerkkejä suomen kielen integroinnista hoitotyön opintojaksoihin. He muistuttivat, että jokainen opettaja on myös oman alansa kielen opettaja, sillä opettaja tuntee parhaiten oman alansa käsitteet, termit ja kielelliset käytänteet. Monikielisyys on suotavaa, esimerkiksi jos opiskelija haluaa kääntää termejä omalle äidinkielelleen tai vaikkapa englanniksi, se auttaa opiskelijaa ymmärtämään käsitteitä syvemmin. Toisaalta taas vaatimatonkin suomen kielen käyttö englannin rinnalla auttaa opiskelijoita omaksumaan suomen kielen sanoja ja käsitteitä. Suomen kielen opettajat haastoivatkin jokaisen opettajan miettimään, mitä vieraita kieliä osaa, mitä tarkoittaa kielen osaaminen ja miten on itse oppinut vieraita kieliä. Omaa kielenoppimisprosessiaan havainnoimalla voi löytää toimivia tapoja huomioida kieltä omassa opetuksessaan.

Opetusmenetelmistä toimivia ovat vuorovaikutteiset toimintatavat, kuten pienryhmä- ja parityöskentely sekä opetuskeskustelut, koska kieli opitaan ennen kaikkea sosiaalisissa tilanteissa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Keskeisenä sanomana suomen kielen opettajat painottivat, että kielitietoisuus ei oikeastaan vaadi opettajilta mitään uutta: vain halun kohdata opiskelija ja saada aikaiseksi toimivaa vuorovaikutusta. Apuna toimivan vuorovaikutuksen luomiseen ovat esimerkiksi erilaiset tavat varmistaa ymmärrystä, selkokieli sekä kuvien ja videoiden käyttö tukena opetuksessa.

Jokainen opiskelija on yksilöllinen oppija niin substanssin kuin kielenkin suhteen, joten myös eriyttäminen voi olla toimiva keino oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Kielitietoisuus toteutuu, jos opettaja pitää mielessä yksilöllisen oppimisen, toisilta oppimisen ja toisten kanssa oppimisen.

“Se on se kieli”

Hoitotyön opettaja Johanna Kangaspunta on perehtynyt haasteisiin, joita eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevat opiskelijat opinnoissaan kohtaavat. Kangaspunta toi puheenvuorossaan ”Se on se kieli. Maahanmuuttajataustaisten hoitotyön opiskelijoiden oppimisesta” esiin, että maahanmuuttajataustaisella hoitotyön opiskelijalla voi olla runsaasti kieleen liittyviä haasteita. Tiedon käsitteleminen, kääntäminen, oppikirjojen ja tenttien tekstin sekä luentojen ymmärtäminen sekä akateemiseen kirjoittaminen vie paljon aikaa. Kieli vaikeuttaa ilmaisua ja vuorovaikutusta oppilaitoksessa ja kliinisessä harjoittelussa. Se voi aiheuttaa häpeän tunnetta, torjutuksi tulemisen pelkoa, itsevarmuuden vähentymistä ja eristäytyneisyyttä.

Maahanmuuttajataustaisella hoitotyön opiskelijalla voi myös olla perheyhteisössään erilaisia rooleja ja vastuita, toisaalta hän voi olla erossa läheisistään ja nämä voivat vaikuttaa opiskelijan yleiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Opiskelijalta vaaditaan sitoutuneisuutta ja motivaatiota. Hän voi itse edistää omaa oppimistaan varaamalla riittävästi aikaa opiskeluun, käyttämällä erilaisia muistiinpanotekniikoita ja visuaalisia apukeinoja uusien käsitteiden ymmärtämiseen. Myös tasapaino opiskelun ja muun elämän välillä, yhdessä oppiminen, opiskelutovereiden tukeminen ja vuorovaikutus muiden kanssa yleensä ovat tärkeitä.

Hyvä kielitaito mahdollistaa hyvän vuorovaikutuksen ja karttuu erityisesti harjoittelussa. Oppilaitos ja opettaja voivat tukea opiskelijan oppimista ja kielitaidon vahvistumista esim. varmistamalla opiskelijan ymmärtämisen, rohkaisemalla opiskelijaa osallistumaan vuorovaikutustilanteisiin ja käyttämällä monipuolisia opetusmenetelmiä.

Kliinisessä harjoittelussa yksikön opiskelijamyönteinen ilmapiiri ja kulttuurinen kompetenssi edistävät maahanmuuttajataustaisen hoitotyön opiskelijan oppimista. Opiskelijalle voi olla hyödyksi myös mahdollisuus käyttää englantia harjoittelussa.

Blogitekstin kirjoittivat Mari Touronen, Hanna Repo-Jamal ja Johanna Kangaspunta.