Yleinen

Potilaan kohtaaminen ja ohjaaminen ovat sairaanhoitajan työn ydinsisältöä. Ne ovat myös korostetun kielellisiä toimintoja, joiden harjoittelemista opiskelijat toivovat sitä hartaammin, mitä pidemmälle opiskelu etenee.

Järjestimme TAMKissa syksyllä 2024 Hoitotyön ohjaustilanteet suomeksi -opintojakson, jossa opiskelijat pääsivät harjoittelemaan keskeisiä ohjaustilanteita esimerkkitilanteiden kautta. Mukana kurssilla oli TOKASA-opiskelijoiden lisäksi Sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen opiskelijoita, joten samalla saatiin vaihtelua oman ryhmän kanssa toimimiseen. Kurssille osallistuneet TOKASA-opiskelijat ovat jo opintojensa loppusuoralla, joten tilanteet olivat hoitotyön näkökulmasta jo tuttuja, ja nyt päästiin keskittymään ohjaamiseen erityisesti kielen näkökulmasta. Ohjaustilanteita harjoitellaan TOKASAssa useilla opintojaksoilla niiden sisään suunnitelluissa suomen kielen integraatioissa, mutta nyt oli mahdollisuus päästä vielä kerran harjoittelemaan niitä konkreettisella tasolla ja ohjatusti. Työpajojen aiheiksi yhteistyössä hoitoalan opettajien kanssa valittiin potilaan haastattelu ennen leikkausta, potilaan ohjaus ennen leikkausta ja sen jälkeen, lääkehoito ja ABCDE-protokolla.

Kurssi jakautui näiden neljän teeman ympärille niin, että ensin pidettiin kahden tunnin mittainen sanastopaja, jonka jälkeen oli neljän tunnin mittainen toiminnallinen työpaja. Ensimmäisessä pajassa valmistauduttiin varsinaiseen työpajaan käymällä läpi ohjaustilanteisiin liittyvää sanastoa ja vuorovaikutustilanteita. Mitä asioita vuorovaikutuksessa tulee huomioida? Mikä on kielellisesti tärkeää? Millaisia asioita hoitajan tulee osata kertoa tilanteissa? Millaisia kysymyksiä potilaat voivat esittää? Esimerkkitilanteista oli olemassa suomen kielen opettajien tekemiä valmiita tehtäviä, haastattelurunkoja ja dialogeja, joita kuunneltiin ja analysoitiin johdatteluna teemaan. Toiminnallisessa työpajassa opiskelijat itse kehittivät potilaskohtaamistilanteita käytännön esimerkkien avulla. Mahdollisuuksien mukaan pajoissa oli paikalla S2-opettajan lisäksi hoitotyön opettaja, jolloin opiskelijat saivat tarvittaessa tarkistaa hoitoalaan liittyvät asiat häneltä.

Toiminnalliseen työpajaan hoitoalan opettaja laati muutamia tapausesimerkkejä, jotka jaettiin opiskelijoille. Tapausesimerkeistä kävi ilmi esimerkiksi potilaan ikä ja tausta, käytetty lääkitys, hoitoon hakeutumisen syy ja lähiomaisten tiedot. Esimerkkipotilaista annettu informaatio vaihteli työpajan teeman mukaan. Saatuaan oman esimerkkipotilaansa opiskelijat laativat pareittain dialogin, jossa potilas ja hoitaja keskustelevat potilaan tilanteesta. Dialogissa oli tärkeää käydä läpi kaikki tilanteessa olennaiset kysymykset ja huomioida kustakin potilaasta saatu taustatieto. Kun dialogi oli valmis, opiskelijat harjoittelivat dialogin esittämistä. Lopuksi opiskelijat vielä kuvasivat oman dialoginsa ja lähettivät siitä linkin ryhmän yhteisen oppimisalustan keskustelualueelle. Jokainen pari katsoi vähintään yhden toisen parin dialogin ja kommentoi sitä.

Opiskelijoilta tuli kurssin aikana positiivista palautetta uudenlaisesta opintojaksosta. Jo aiemmin on tullut toiveita suomen kielen harjoituksista, joissa toistuisivat mahdollisimman autenttiset potilastilanteet. Sanastopajoissa pyrittiinkin aina kuuntelemaan jokin dialogi teemaan sopivasta aiheista. Dialogeja on tuotettu TAMKissa sekä TOKASAssa että muissa sairaanhoitajien suomen kielen taidon kehittämiseen liittyvissä projekteissa. Kuuntelemisen lisäksi teemat kertautuivat monella eri tavalla: lukemalla, kirjoittamalla ja itse puhumalla. Toistensa dialogeihin tutustumalla opiskelijat pääsivät vielä laajentamaan aihetta eri potilaan näkökulmasta.

Opiskelijat kaikki olivat olleet jo useammalla harjoittelujaksolla, joten tilanteet olivat heille kokemuksellisesti tuttuja, mutta luokkahuone ja tutut kurssikaverit ja opettajat loivat suomen kielen harjoittelulle turvallisen ja rohkaisevan ympäristön. Vuorovaikutustilanteiden harjoittelemiselle varattiin myös reilusti aikaa. Opiskelijaryhmässä kaikki olivat tasavertaisessa oppijan asemassa, jolloin harjoittelu vertaistuen ja palautteen avulla tuntui mielekkäältä. Tarve tämäntyyppiselle opintojaksolle on huomattu työharjoitteluissa, joissa potilaan kohtaamistilanteet ovat keskeisessä roolissa. Puhetaitojen harjoittelua ei voi opetuksen arjessa olla liikaa, ja se tuo lisää varmuutta myös kielen käyttämiseen työharjoittelussa.

Kirjoittajat ovat TAMKin S2-lehtorit Ella Hakala ja Terhi Tapaninen

An educational setting where language learning and professional skills development are integrated throughout higher education helps ensure that students are not only highly skilled but also have the functional language knowledge necessary to enter the workforce smoothly and integrate effectively into the workplace.  In the Finnish Healthcare setting, international/TOKASA students not only have to communicate with their clinical instructors, but they must interact and communicate with patients during their clinical practices as well. 

During these placements, Finnish language becomes the primary language of instruction. Although students understand theoretical concepts, learning practical clinical skills require effective communication in Finnish.  However, the pace of language learning is individualized and varies among students with listening, speaking, writing, and reading, developing at different rates for different learners.  

Language Focused On-Campus training  

Keeping these aspects in mind and students’ varied learning styles, Language Focused On-Campus training (LFCT) was conceptualized in Metropolia University of Applied Sciences in 2024 for students who had diverse levels of Finnish language. Both substance and language teachers created simulated healthcare environments including; in- and out-patient units, emergency units and specialized areas such as; Gastrointestinal, cardiothoracic, and surgical units. On-campus training required creativity from teachers, who played different professional roles (head nurse, doctor, patient etc.) during different simulations. Language and substance teachers worked closely to create various experiential learning scenarios, such as clinical environment escape rooms, creating an engaging and interactive learning environment for all students.  

Real healthcare settings were simulated together with the help of different third parties including patient organizations, public and private hospitals, and specialized clinics. Students practiced their clinical skills on ”volunteer patients” provided by the patient organizations. The students conducted basic health checkups and took non-invasive tests such as EKGs from the patients in Finnish, allowing them to also practice their language skills in a real-world setting. During “patient” visits, both the substance and Finnish language teachers were present and provided guidance to the students. Along with language, visits to the hospitals and clinics allowed the students to see Finnish work culture in action and gave the students a low-threshold introduction to the field-based clinical placement.  

Challenges, improvements and the next steps for language-focused on-campus training 

Whilst overall the language-focused on-campus training received positive feedback, there were some challenges that arose. The training faced challenges especially in arranging activities, simulating different clinical scenarios and accommodating the varying Finnish language proficiency levels of students.  

Arranging and scheduling activities, most of which relied on third-party cooperations, such as opetuspotilaat (volunteer patients) and opintokäynnit (study visits) was challenging. Each of these external activities needed to be scheduled individually, and then pieced together to create a cohesive timetable that worked for all parties involved. Moving on, pre-scheduling coordination meetings with partners before the semester begins can help align availability and address constraints early.  

Simulating different clinical scenarios required additional effort from the teachers to ensure sufficient training scenarios for all. This required adjustments to the patient cases to make them more generalized and suitable for all. To address this difficulty, patient cases can be developed at varying levels of complexity, tailored to the students’ clinical experience. Beginner scenarios can focus on basic patient assessment and care, while advanced cases can involve complex decision-making and critical thinking. Additionally, collaboration among teachers from different specializations can help create simulations that include aspects of various clinical sites, providing a broader perspective while keeping cases relevant for all students. The varying levels of language amongst the students required teachers to plan individual goals for each student. This remains part of language learning but preparing for this is recommended.  

Overall, LFCT creates a new opportunity for students who are still learning the language to practice their clinical skills and improve their confidence of Finnish language use, preparing them for future clinical practices in the hospitals and health care centers. With LFCT, Metropolia ensures that their students are prepared for real-world situations and feel more ready to enter working life in Finland. 

As we continue with language-focused on-campus training, we would like to thank our collaborators who helped in our first ever TOKASA language focused on campus training module; NephroCare Dialysis centre, HUS Siltasairaala, Redcross Finland, Espoo Hospital, Aalto University Neuroimaging Department, Pihlajalinna Lääkärikeskus, students from Helsingin Suomalainen yhteiskoulu, retired language teachers and last but not the least our volunteers from Finnish patient organizations .   

This blog has been written by Linda Dinda & Sumera Sheikh, Lecturers of TOKASA program, Metropolia University of Applied Sciences